Home
Up
Contents
Search

Runo Säveliksi

Turun Sanomat

original article

Lauluja Runo-Kaarina -julkaisuista

1990-luvun alussa runokokoelmia julkaistiin poikkeuksellisen vähän ja julkaistujenkin myyntiluvut olivat enimmäkseen surkeita. Tilanne alkoi kääntyä paremmaksi, kun Elävien Runoilijoiden Klubin lyyrikot Helsingissä ja runoilijat Turussa jalkauttivat runouden takaisin kaduille. Nykyisin runous elää monimuotoisena ja näyttää varsinkin Varsinais-Suomessa taipuvan melkein mihin vain, muun muassa Kaarinan kaupungin julkaisemaksi runomusiikkilevyksi.

Chansonin hengessä

Runo säveliksi -levyn tekstit pohjautuvat esikoisrunoilijoille tarkoitetun ja viime vuonna kymmenen vuotta täyttäneen Runo-Kaarina-kilpailun voittajien teksteihin.

Lähinnä esitykset vertautuvat 1960-luvulla vaikuttaneen ja edelleen tuoreelta kuulostavan Muksut-yhtyeen lauluihin, joihin rustasivat sanoja aikansa merkittävimmät kirjailijat Hannu Salamasta Pentti Saarikoskeen.

Jälkimmäisen sanoittaman ja Tapio Lipposen säveltämän Liisankadulla-klassikon kaltaisia kerrasta tarttuvia iskusävelmiä levyltä ei toki löydy, mutta monta mukavaa chansonin hengessä toteutettua runomusiikkiesitystä kuitenkin.

Vanhanaikaista charmia

Enemmän vanhanaikaisesti kuin ajattomasti soivan kokonaisuuden mahdollisin ikivihreä on Jouni Oksalan Jenni Haukion runoon säveltämä Valse Déjavu, jossa kohtaavat Valse tristen supisuomalainen surumielisyys ja Seinen rantojen chanson harmonikkoineen kaikkineen.

Musiikillisesti pahin tyylirikko on puolestaan Martti Lapin Margareetta Mobergin runoon säveltämä Yksin hataralla pohjalla, jota latteampia ja vielä enemmän kuulijaansa aliarvioivia rockpastisseja löytyy vain lastenmusiikkilevyiltä. Hieman vähemmän häiritsevästi joukosta pomppaa Jouni Oksalan Jukka Hannulan runoon säveltämä Sotilaat, joka voisi synteettisine kasarisoundeineen olla Hectorin Eurooppa-albumin ylijäämämateriaalia.

Joskus on sanottu, että runonlausunta hajottaa väkijoukot paloruiskuakin tehokkaammin. Ainakin levyltä löytyvä Reetta Niemelän ilman säestystä lukema Seinät nojailivat kattoon on paloruiskuksi aivan liian sympaattinen. Samalla vähän pliisulla mutta myönteisellä adjektiivilla kuvaisin koko levyä.

TUOMO KARHU

? Runo säveliksi. Lauluja Runo-Kaarina-julkaisuista. CD. Runo-Kaarina, Kaarinan kaupunki ja Kaarina-Teatteri 2003.

Julkaistu 30.1.2004 10:01:39

 

Home ] Up ]

Copyright © 1997- 2010 Jari Riitala spamfree.jjr@riitala.com
Last modified: 2010-04-19